Blogi

Porolordi paljastaa onnen salaisuuden – ja kertoo puujalkavitsin

Juuso Haikonen

Tässä blogisarjassa sysartilaiset vastaavat huolellisesti hatusta vedettyihin kysymyksiin omasta elämästään, työskentelystä Sysartilla sekä elämän tarkoituksesta (42). Työntekijöitä ei vahingoitettu prosessin aikana. Ainakaan fyysisesti.*

Tänään piinapenkissä porolordi Juuso Haikonen.

Kuka olet ja mitä teet?

Tervehdys. Pää kääntyy tai vaihtoehtoisesti piiloutuu kuullessaan nimen Juuso Haikonen. Pakenin Kainuun korven kurjuutta vehreämmille niityille Oulun kautta Lontooseen ja sieltä aina tänne Helsingin sykkeeseen asti. Silti, kuullessani sanoja kuten spora tai tuubi, jään ajoittain pohtimaan lähtiköhän Kajaanin poika sittenkin liian kauas merelle kalaan.

Vapaa-aikani hurahtaa kesällä golffaten (harrastus, jota isäni ei ole vieläkään antanut anteeksi) ja talvella sarjoja katsellen ja ulkoillen koirani Mangon kanssa. Koodailtuakin tulee. Tällä hetkellä työlistalla on oma golf-app ihan ensi kautta silmällä pitäen.

Sysartilla hankevetäjän, scrum masterin ja front-end-koodaajan työtehtävät ovat minulla suloisessa sulosoinnussa. Neljäs, vähintään yhtä tärkeä rooli on pitää huolta toimistomme puujalkavitseistä. Mitä huonompi – sitä parempi. Yhden voin (nörtti)lukijoillemme toki paljastaa:

Mitä Angular laulaa karaokessa? I'll be $watching you…

Loppuun on vielä pakko lohduttaa teitä, jotka epäilevät IT-alan töiden siirtyvän halpoihin "kehitys"maihin. Meillä Kainuussa lauletaan vähintään kerran vuoteen Ilmari Kiannon rohkaisevaa tekstiä:

"Hammasta purren ja parkumus pois!
Wierasko voimamme korvata vois?
Tänne ne sortuis' tuskahan työn,
tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön"

Miten olet päätynyt töihin Sysartille?

Työharjoitteluni VTT:llä oli juuri päättymässä, kun Sysart haki vahvistuksia kesätyöntekijöiden merkeissä. Neljän kuukauden aikana vakuutin Sysartin väen joko Java-osaamisellani tai vitseilläni. (Hmm... Nyt kun tarkemmin miettii, työtehtäväni on sittemmin vaihtunut back-endistä front-endiin…)

Harmittaako?

Olisi kieroutunutta vastata tähän kyllä. Helsingissä on hirveä pula koodaajista, joten työhyvinvoinnistamme pidetään tällä hetkellä hyvää huolta. Ennen vanhaanhan johtoportaan voittaminen esimerkiksi golffissa tiesi työuran välitöntä tyssäämistä. Nyt tuntuu, että Petri [toimitusjohtaja] puttaa jo tahallaan ohi, ettei vaan työntekijä pahoita mieltänsä.

Mikä on tähän mennessä ollut mielenkiintoisin työtehtävä, jossa olet ollut mukana?

Sanoisin, että työtehtäväni ylipäätään on sen verran vaihtelevia, että mielenkiinto pysyy yllä. Asiakasprojekteissani touhuan lähes kaikkea mahdollista, ja firman sisällä olen päässyt toteuttamaan itseäni muun muassa fasilitoimalla firman retroperspektiivejä.

Ylipäätään koko firman vieminen eteenpäin yhdessä työkavereiden kanssa on viheliään mielenkiintoinen projekti, ja ehdottomasti yksi pk-yritysten parhaista puolista.

Miksi niin?

Merkityksen löytäminen on meille ihmisille tärkeää. Elämän tarkoitus tai merkitys on varmaan yksi pohdituimpia asioita, mitä meillä on. Samalla tavalla työelämässä ihminen haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon ja pystyvänsä vaikuttamaan asioihin.

Sysartilla asioihin pääsee vaikuttamaan ja näkemään työnsä jäljet – ennen kaikkea olemaan merkityksellinen.

Moni tuntuu kehuvan Sysartia työpaikkana. Sensuroiko johto useinkin ulospäin suuntautuvaa viestintää?

Jos tästä blogikirjoituksesta on häiventynyt kainuulainen pessimistisyys ja lähes sherlockmaiset piiloavunhuudot, niin suosittelen lämpimästi lähdekriittisyyttä tällä vaihtoehtoisten totuuksien aikakaudella.

Meidän Petri on sellainen Trumpetisti, että siihen torven soittoon on moni huoli hukkunut. Toki Petri on omien sanojensa mukaan vain korea mies pohjoisesta...

Joni kertoi käyttävänsä suunnittelutyössään mm. suolasirotinta ja kalapuikkoja. Millaisia työvälineitä itse suosit?

Kun on näyttöjä, on näyttöjä. Tykkään, että työpistettä voisi erehdyksissään luulla pörssimeklarin paikaksi. Muutenkin voin samaistua heidän työhönsä. Ei puutu kuin koulutus, epämukava puku, ylityöt ja laitettu tukka.

Miten kuvailisit työkavereitasi?

Työssä jaksaminen on yhtä kuin työkaverit. Kliseistä, mutta niin totta. Sivistynyt keskustelu siitä, kuinka 3D-printataan etujalaton kameli, tai pienimuotoinen vedonlyönti siitä, mahtuuko koodimies Jokke pullonpalautuspahvilaatikkoon, on omiaan havainnollistamaan tätä intellektuellien parran pärinää.  

Vähän vakavammin, olen viettänyt vapaa-aikaani niin kesätyöntekijän kuin toimarinkin kanssa aktiviteettien vaihdellessa golffista pokeriin ja aina mestareiden liigan finaalin töllöttämiseen toimistollamme. Hulluja ukkoja ja akkoja – en vaihtaisi yhtäkään!    

Lounas työkavereiden kesken vai mikroateria koneen ääressä?

Lounas työkavereiden kesken, ehdottomasti! Itse asiassa meillä on tapana lounastaa yhdessä ja kahlata läpi ajankohtaiset aihealueet kahvin lomassa ruuasta kylläisenä.

Mitä näet ikkunasta juuri nyt?

Kuolleita. Sekä sinisen taivaan muutamalla hattarapilvellä rikottuna. Vai tarkoitetaanko tällä sittenkin Windowsia? Siinä tapauksessa vaihdan sinisen taivaan siniseen ruutuun.

Ai niin, ne kuolleet. Toimistoltamme avautuu näkymä Hietaniemeen päin ja Helsingin ortodoksinen hautausmaa avautuu täältä käsin koko komeudessaan.

Edellinen haastateltava kysyi: Mikä on onnen salaisuus?

Kenties onnen salaisuus on sen paradoksaalisuus: onni potkaisee tyhjää – kävikö siis huonosti vai hyvästi?

Ensiksi varmaan pitäisi miettiä, miten onni määritellään? Itse näkisin, että se on jokin ulkoinen, itsestään riippumaton tekijä, minkä kohdatessaan elävä kokee positiivisia aistimuksia.

Kääntäen, ihmisen kohdatessa negatiivisia asioita, sitä voidaan ilmaista onnen puuttumisella. Esimerkiksi sana onnettomuus sisältää assosiaation negatiiviseen tapahtumaan.

Toisaalta, mielletäänkö onnellisuus onneen? Onnellisuus voi puolestaan olla ihmisen oma tulkinta psyykkisestä hyvinvoinnistaan. Näin ollen se ei välttämättä ole itsestään riippumaton tekijä.

Sanonta “onnea ei saa rahalla” viittaakin mielestäni itsestään riippumattomaan onneen – hyvään tuuriin. Sen sijaan on hyvin rohkeaa väittää, etteikö rahalla voisi olla vaikutusta ihmisen onnellisuuteen. Toisille se voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta jos yksikin ihminen kokee onnellisuutta rahamäärän kasvusta, sanonta ei enää pidä paikkaansa.

Ai mikä tämän pitkän jargonin idea on? Käytin poliitikkomaista lähestymistä kysymykseen, johon en tiedä vastausta. Toivoin, että lukijan saavuttaessa tämän pisteen hän olisi jo unohtanut itse kysymyksen.

Eli mikä on onnen salaisuus? Salaisuus viittaa johonkin ei yleiseen tietoon, jonka kuuluisi pysyä piilossa. Näin ollen onnen salaisuuden kaava olisi: onni miinus kaikki olemassa oleva tieto onnesta.

Toisaalta onneen on huomattavasti vähemmän filosofisempi lähestymistapa olemassa. Eino Leinoa siteeratakseni: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön."

Mitä haluaisit kysyä seuraavalta haastateltavalta?

Mitä teet päivät pitkät? Entä pitkät päivät?

*eksistentiaalista kriisiä ei lasketa!

Töihin Sysartille?  Tsekkaa avoimet työpaikat tai lähetä avoin hakemus

Aiheet: Rekrytointi

Juuso Haikonen
Juuso Haikonen

Hankevetäjän, scrum masterin ja front-end-koodaajan työtehtävät ovat minulla suloisessa sulosoinnussa. Neljäs, vähintään yhtä tärkeä rooli on pitää huolta toimistomme puujalkavitseistä. Mitä huonompi – sitä parempi.